Monikasvoinen Berliini – matka historiaan ja ystävän luo

Ich bin ein(e) Berliner(in). Paluu aiempaan kotikaupunkiin ohikulkumatkalla, illallista ystävän luona, monikasvoisen kaupungin historiaa ja vilkasta elämää vuorokauden verran. Miten reililippu maksaa itsensä takaisin Saksan junissa? Mikä Berliinissä niin kiehtoo? Mitä hylätyltä ratapihalta löytyy? Kuvaus historiaa ja elämää henkivän kaupungin syleilystä tärkeän ystävän luona kyläillen.

1 bberlin sbahn
Südkreutzin asemalla hyppäämme kaukojunasta kaupunkijunaan. Kuvan henkilö ei (taaskaan) liity tapaukseen.

Saksalaiset junat ja Berliinin paras falafel-ravintola

Hulvattoman yöjunaseikkailun jälkeen matkamme jatkuu Saksan halki. Münchenissä junanvaihto sattuu juuri sopivasti, eikä odotteluaikaa jää. Berliinin-juna on jo raiteella, joten siirrymme reppuinemme taas ykkösluokan riesaksi. Tai ihan nätistihän me käyttäydymme, vaikkemme näytäkään ulospäin siltä, että olisimme maksaneet ensimmäisen luokan lipusta reilusti yli kahtasataa euroa. Per henkilö.

Junailu Saksassa on hurjan hintavaa, jollei kulje pienillä paikallisjunilla. Flixbus-yhtiö liikennöi kyllä teitä pitkin, mutta bussin kyydissä matka ei taitu yhtä nopeasti ja leppoisasti kuin junassa. Kiitämme taas kerran reililippuja, jotka mahdollistavat suhteessa normaaleihin hintoihin erittäin edullisen ja joustavan matkailun. Jo parilla junamatkalla on katettu koko seitsenpäiväisen reililipun täysi hinta. Kiitos, Interrail!

Päivän suunnitelma Berliinissä on seikkailla kaupungin parhaaseen falafel-ravintolaan Neuköllniin, minkä jälkeen majoitumme ystäväni luona. Interrail-lippu kelpaa S-Bahnissa eli kaupunkijunissa, joita kulkee läpi Berliinin. Halutessaan voi toki istahtaa myös Ringbahniin eli kaupungin ympäri tauotta ajavaan junaan ja katsella maisemien vaihtumista.

1 berlin falafel
Kuvan eväät sopivat huippulaadusta huolimatta budjettiin: halloumi-lautanen neljä euroa, falafel-lautanen viisi. Tarjoillaan leveän hymyn ja ylimääräisten maistiaisten kanssa.
1 berlin maisema
Berliini, oi Berliini. Kaupungin siluetti on tunnuksenomainen, neljänneskilometrin korkuinen tv-torni toimii hyvänä maamerkkinä kaduilla suunnistellessa.

Historian riepoma kaupunki täynnä elämää

Berliinissä voi hengittää historiaa – tai oikeastaan pidättää henkeään sen äärellä. Tämä on täysin toista kuin Assisi, jonka keskiaikaisilla kujilla vielä hetki sitten kuljeskelimme. Pommitettu kaupunki, perheitä ja kohtaloita jakanut muuri, vuosikymmenten vakoilu ja neuvostodiktatuuri, ihmismielen mielettömyys. Maailmansotien varjot ulottuvat kaupunkikuvaan nykypäivänäkin, puhumattakaan DDR:n jättämistä henkisistä sekä fyysisistä arvista. Samaan aikaan Berliini on synkkä viipale historiaa ja ihmisluonnon julmuutta, mutta myös boheemia taiteilijaelämää, toiveikasta nuorisoa, vapautta, mahdollisuuksia.

Berliini on historian riepoma kaupunki, ihmisten riepoma kaupunki täynnä uutta elämää.

Graffitit asematunneleissa, roskat raiteiden varrella, parlamentin kiiltävät rakennukset ja suurlähetystöt lippuineen, taiteilijakommuunit ja vilkas ravintolaelämä. Ohi kiitävät liikemiehet, kodittomat metroissa, nuoria koulun pihalla, satunnainen matkailija, polttariporukka hassuine asuineen, tupakan sytyttävä nainen mietteissään bussipysäkillä ja päiväkotilaisten letka ylittämässä tietä. Ja me reissaajat, kirjavaan massaan sulaudumme ja olemme kotonamme. Berliinissä olen perillä, vain yksi näistä lukemattomista muista, jotka ovat kaupunkiin ajautuneet tänne pysähtyen.

Vastakohtien kaupunki totta tosiaan. Nuoruuden riemua ja huudahduksia, vapautta elää omaa hetkeään omin ehdoin. Katukiveykseen upotettu laatta muistuttaa juutalaisten kuljetuksista tuhoamisleireille juuri tästä talosta, ja tuosta viereisestä, vastapäisestä. Historian hirvittäviä virheitä ei tule unohtaa, eikä toistaa. Ulkona istutaan oluella, kulmakuppilasta kantautuu juhlan ääniä, naurunremakkaa, ohi kulkeva vanha rouva hymyilee. Aurinko laskee puistossa Tempelhofin vanhan lentokentän taa, kuten jokaisena iltana ennenkin. Ja vasta.

1 berlin muuri
Muurin vierellä pysähtyy miettimään konkreettista historiaa. Siis hyvin konkreettista, betonista, käsin kosketeltavaa, puistattavaa ja pelottavaa lähihistoriaa. Silti elämään on mahtunut ystävällisyyttä, inhimillisyyttä, kauniita kohtaamisia kurjuuden ja pahuuden sekaan.
1 berlin skeittipuisto
Skeittipuistossa riittää vauhtia – taitavia temppuja jäisi mielellään katsomaan pidemmäksikin aikaa.
1 berlin verkosto
S-Bahnit, metrot, idän puolella ratikat – liikenne on kuin kaupungin anatomiaa: verenkierto tai luuranko, jonka ympärille elämä rakentuu kuhisten.
1 berlin tränenpalast
Alexanderplatzilta matkalla päärautatieasemalle juna pysähtyy Friedrichstraßen asemalla. Me jatkamme matkaa lähes huomaamatta pysähdystä, mutta aina ei matkanteko ole ollut näin helppoa. Saksojen jaon aikaan asema sijaitsi muurin kupeessa: länsiberliiniläiset saivat vaihtaa junaa, mutta itäberliiniläisiltä kulku kaupungin länsiosaan oli katkaistu. Sininen rakennus aseman ulkopuolella toimi rajatarkastuspaikkana. Sen nimi Tränenpalast, kyynelpalatsi kertoo surullisista jäähyväisistä, joita raja-asemalla jätettiin. Nykyisin paikalla on kiinnostava pieni museo, joka esittelee kylmän sodan aikaista Berliiniä.

Ystävän luona aika pysähtyy ja juttu jatkuu

Asuin taannoin Berliinissä työharjoitteluni ajan kolmisen kuukautta. Unohtumatonta aikaa, joka jätti jälkeensä nipun hyviä muistoja ja sitäkin tärkeämpiä ystäviä. Muutamat heistä asuvat vielä Berliinissä, toiset muuttaneet tahoilleen muualle. Elämä vie, ja tiet risteävät satunnaisesti uudelleen. Koskaan ei tiedä, missä taas kohdataan ja koska.

Pistäydymme illaksi ja yöksi – avosylin meidät otetaan vastaan vain päivän varoitusajalla. Ovi on aina auki ystäville, vaikka kylässä sattuisi olemaan samaan aikaan muitakin. Hauska samalla tutustua ystävien ystäviin tai sukulaisiin.

Illalla laitamme yhdessä ruokaa, nautimme hyvästä seurasta ja viinistä. Tuntuu, kuin olisimme tulleet hetkeksi kotiin kesken matkan. Juttu kulkee ja jatkamme suoraan siitä, mihin viime kerralla jäimme. Matkailu uusiin paikkoihin on hienoa, mutta itse palaan melkein vielä mieluummin ystävien luo samoihin paikkoihin maailmalla, joissa olemme viettäneet aikaa ennenkin.

1 berlin illallinen
Kotiruoka maistuu matkanteon jälkeen. Iltaa istutaan hyvien tarinoiden ja viinin äärellä myöhään.
1 berlin schöneberger südgelände
Tutussa kaupungissa nähtävyyskierros ei ole ensimmäisenä mielessä, sillä iltaa vietetään ystävän luona. Berliini kuitenkin jaksaa yllättää – kaiken maailman piiloista löytyy nähtävää jota kannattaa ajan kanssa tutkiskella. Tämä toisen maailmansodan jälkeen hylätty ratapiha on villiintynyt, ja sittemmin muutettu luonnonpuistoksi. Moni harvinainen kasvi- ja eläinlaji piileksii puistossa, jossa voi vierailla polkuja pitkin kulkien ja mystisiä vanhoja raiteita ihmetellen. Samaan aikaan viereiseltä käytössä olevalta junaradalta kuuluu kiskojen kolke – mielikuvitus lähtee todella laukalle näin erikoisessa paikassa jossa aika samalla pysähtyy ja kelautuu eteenpäin. Schöneberger Südgelände on todella vierailun arvoinen. Tällä reissulla ei puistossa ehditty poiketa, kuva on viime vierailultani syksyltä 2018.

On lähdettävä, jotta taas voi joskus palata

Nukumme sikeästi, aamulla kahvin äärellä vielä parannamme maailmaa oivallisin keskusteluin. Kuinka mukavaa on nähdä pitkästä aikaa – ja varmasti taas pian. Reitti muotoutuu päässämme, ehkä Kööpenhaminaan saakka tänään.

Matkailijan onni on myös ystävän pyykkikone. Aamulla vaatteet ovat kuivat – kullanarvoinen huoltotauko mainion vierailun lisäksi. Hyvästit taas hetkeksi, kiitos kaikesta. Kohdataan ensi kerralla, kun tiemme risteävät.

Meidän matkamme jatkuu päärautatieasemalle, joka on melkoinen kompleksi monine kerroksineen, liikkeineen, raiteineen, kuulutuksineen. Matkalaisia joka suunnasta toiseen. Kaukojunat lähtevät alimmasta kerroksesta, S-Bahn saapuu ylimpään. Enpä edes muista, montako kerrosta asemalla oli: kolme? Vai kenties neljä?

1 alex
Alexandeplatzin asema itäisen Berliinin sydämessä.
1 hauptbahnhof berlin
Päärautatieasema on melkoinen kompleksi. Ihmisiä, junia tulee ja menee, vilinää voi vain ihmetellä – tai hypätä osaksi sitä ja jatkaa matkaa Hampuriin.
1 berlin asema
Ei kolme, ei neljä vaan VIISI kerrosta päärautatieasemalla. Koko massiivinen lasikompleksi on avattu vuonna 2006 ja rakennettu Saksojen yhdistymisen myötä parantamaan liikenneyhteyksiä.
1 matekioski berlin
Aseman kioskista voi lähtiessään ostaa mukaansa vaikkapa sämpylän sekä Berliinissä varsin suositun Club Mate -teejuoman. Kuva Alexanderplatzin asemalta.

Meidän raiteemme löytyy, suunnitelmat hieman joustavat Hampurin junien myöhästellessä kymmenestä minuutista pariin tuntiin. Rennolla reiliotteella hyppäämme seuraavaan Hampurin junaan, joka raiteelle sattuu saapumaan. Vuorokausi Berliinissä latasi matkailijan akkua, pakkasi repun täyteen uusia muistoja ja mietteitä, herätti uusia matkahaaveita. Tarpeen päästä taas takaisin.

Auf Wiedersehen!
– Anni

 

P.S. Koska joku kuitenkin kysyy, ne kaupungin parhaat falafelit löytää osoitteesta Sonnenallee 40. Paikan nimi on Al-Andalos. Kiitokset maailman toisella laidalla seikkailevalle ystävälle, joka näytit paikan minulle ja istuit kanssani useita kertoja hyvän ruuan äärellä. Nähdään taas pian!

4 kommenttia artikkeliin ”Monikasvoinen Berliini – matka historiaan ja ystävän luo

  1. Ah Berliiniä 🥰 Se on alati elävä ja mielenkiintoinen kaupunki. Ihanasti kuvaat sen sykettä ja peilaat kaupungin nykyisyyttä ja menneisyyttä.

    Itselleni Berliini on Euroopan metropolien ykkönen. Niin paljon siihen liittyy muistoja idästä ja lännestä vuosilta 1987, 1988, 1989.. kun ensin muuri oli ja sen likellä piti idässä kulkea varovasti vaieten, ja siitä kahden vuoden päästä se murtui, ja tanssimme uuden vuoden yön ja vapauden huumassa idästä länteen ja lännestä itään yhdessä ystäviemme kanssa.. hetken tajusi olevansa keskellä maailmanhistoriaa.
    Kiitos tästä(kin) kirjoituksestasi, kuljetit sillä kauas 💗🇩🇪

    Tykkää

    1. Kiitos! Vaikea tiivistää yhteen tekstiin kaikkia ajatuksia mitä Berliini herättää ja hetkiä joita siellä kokee. Mutta hyvä kun tunnelma välittyy sinne saakka 💕

      Tykkää

  2. Istun mielelläni koska vaan uudestaan samoissa pöydissä, tai vaikka miss saigonissa tai tiki heartissa! Maailman toisella puolella on ikävä ystäviä ❤️

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s