Odotellessa yöjunaa Firenzen asemalla on hyvä hetki kertoa päivän seikkailuista. Assisin pienet kujaset pyörivät vielä mielessä, mutta matka jatkuu eteenpäin. Milloin yöjuna mahtaa saapua? Mitä ehdimme nähdä Firenzessä? Entä mitä vesipullopajatsoautomaatilla tapahtui? Emme tiedä itsekään vastausta näihin kaikkiin kysymyksiin. Liity siis seuraamme arvaamattomalle matkalle!

Kuvankaunis ja suloinen Assisi

Keskiaikainen kaupunki hurmaa pikkuisine kujineen, kapeine portaikkoineen, suloisine yksityiskohtineen. Valokuvattavaa ja katseltavaa riittäisi pitkäksi aikaa, vaikka kaupunki itsessään on varsin piskuinen. Assisin kiertelisi helposti päivässä, jos ei jää ihastelemaan ihan jokaista ovenkahvaa ja kukkaruukkua kuten itse tein.

Viime vierailullamme meiltä jäi tuomiokirkko näkemättä, mutta ystävämme suosituksesta poikkesimme siellä tällä kertaa. Ja olihan se vaikuttava kauniine vanhoine freskoineen ja historiallisine tunnelmineen. Myös Rocca Maggioren linna kaupungin huipulla on hieno ulkoapäin – sisälle emme pistäytyneet. Maisemat alas kaupunkiin ja sen ylitse ovat henkeäsalpaavat. Tuuli riepoo hiuksia irti päästä, maisema pysäyttää paikoilleen.

Pieni koira kipittää katuja pitkin vaaleanpunainen takki yllään. Se pysähtyy, katsahtaa meihin ja kääntyy kannoillaan suunnaten kulkunsa pieneen puotiin. Lienee omistajan koira, tai sitten vain ohikulkeva asiakas. Kaikki on mahdollista. Ja kaikkea tekisi mieli jäädä katselemaan sekä ihastelemaan.

Historia huokuu seinistä ja kaduista

Ystävämme liittyy seuraamme lounaalle, jonka nautimme sivukujalla sijaitsevassa pienessä kellariravintolassa. Aivan ravintolan vieressä on Franciscus Assisilaisen synnyinkoti sekä patsas hänen vanhemmistaan. Historia leijuu joka puolella.

Myöskin talo, jossa majoituimme on ystävämme sanojen mukaan noin 1050 vuotta vanha. Siis tuhatviisikymmentä. Lienenköhän koskaan nukkunut yhtä vanhassa (mutta valtavan viihtyisässä ja suloisessa) asunnossa? Assisissa tämä ei kuitenkaan ole poikkeavaa – kaikki rakennuksethan ovat vanhoja!

Kaatosade kuitenkin yllättää juuri, kun olemme matkalla rautatieasemalle. Onneksi saamme kyydin, ettemme joudu jatkamaan matkaa uitettuina rottina. Vettä nimittäin tulee todella kuin saavista kaataen. Kuuro loppuu myös kuin taikaiskusta.

Matka jatkuu Firenzen kautta

Assisin asemalla printattu A4-paperi tiedottaa, että italialainen junahenkilökunta aikoo lakkoilla 8. maaliskuuta alkaen. On aika poistua maasta ennen suurempia hankaluuksia – tähän saakka kun kaikki on sujunut jopa liian hyvin.

Reittimme kulkee paikallisjunalla Firenzeen, jossa koetamme saada paikat yöjunaan. Nukkuma- ja istumapaikatkin vaativat ehdottomasti varauksen tähän kulkupeliin. Asemalla meitä kuitenkin onnistaa, ja paikkoja on jäljellä.

Neljä tuntia aikaa pyöriä Firenzessä ennen liikkuvan majoituksen lähtöä. Piipahdamme katsomassa auringonlaskua ja Ponte Vecchio –siltaa Arno-joen rannalla. Etsiskelemme sopivaa pizzeriaa ja löydämmekin sellaisen. Ystävällinen omistaja paistaa mitä mehevimmät pizzat ja tarjoilee ne leveän hymyn kera.

Italia ei olisi Italia ilman pientä pettymystä

Reppu painaa selässä ja janottaa. Pikakierros Firenzessä saa riittää, ja raahaudumme rautatieasemalle. Juna on kymmenisen minuuttia myöhässä, mutta kymmenen tunnin matkalla pieni viivästys ei tunnu missään.

Aseman automaatista ostamme vesipullon. Tai siis heitämme kolikon pajatsoon, ja automaatti saa melkein pyöräytettyä pullon ulos ennen kuin se jää jumiin. Raha syöty, mutta mitään ei tule ulos. Matkabudjetin pienenpieni särö alkaa naurattaa – tämä on niin Italiaa.

Tällä reissulla on selvitty kuitenkin hurjan helpolla. Saapasmaassa kannattaa usein rehellisesti varautua pahimpaan, jotta voi yllättyä iloisesti mikäli asiat kuitenkin sujuvat jokseenkin suunnitelman mukaan. Nyt näyttää siltä, että olemme pääsemässä alta pois ennen lakon alkamista. Jos yöjuna siis lopulta aikoo saapua perille!

 

Ciao! Alla prossima!
– Anni