5 asiaa jotka italialaisilta kannattaa oppia (+3 joita ei)

Italialainen elämäntyyli poikkeaa suomalaisesta monessa. Useita kertoja maassa vierailleena olen vähitellen alkanut päästä sisään joihinkin tottumuksiin ja ajattelutapoihin. Olen huomannut, että italialaisilta voi oppia paljon. Tietyt asiat puolestaan on parempi jättää omaksumatta. Mitä oikein tarkoittaa calma? Kuinka kiireeseen tulisi suhtautua? Entä mitä huomautettavaa italialaisten organisointitaidoista löytyy?

1. Hötkyily ei auta: tranquillo!

Missään muussa opiskelemassani kielessä ei ole yhtä aktiivisessa käytössä yhtä monta sanaa, joilla pyritään pidentämään keskustelukumppanin pinnaa. Kieli peilaa kulttuuria, eikä italialaisia voi todella ymmärtää osaamatta sointuvaa ja paljon kertovaa kieltään. Siksi haluaisin oppia vielä paljon lisää.

Tähän mennessä olen toistuvasti törmännyt seuraaviin ilmaisuihin:

Tranquillo – rauhassa! Voit käyttää keskustelukumppanin kiihtyessä, tilanteen eskaloituessa, liikenteen seassa, viraston tiskillä, missä tahansa vain kaivataan pientä jäähdyttelyä.

Calma! – kalma? Kyse ei ole kuolemasta, vaan niin ikään rauhoittumisesta (vrt. englannin calm). Tätä käytetään usein tuplana: calma, calma! Omien havaintojeni mukaan tämä sana on hieman tranquilloa voimakkaampi: rauhoitu nyt! Voidaan myös käyttää yhdessä: calma, calma, tranquillo.

Aspetta. – odotahan. Ei kiirettä, pieni hetki. Voit kuulla tämän juuri silloin, kun kiire olisi pahimmillaan tai asian täytyisi järjestyä heti. Huomioi, että aspetta ei lupaa mitään – se vain pelaa lisäaikaa. Mikäli asiat eivät vaikkapa palvelutiskillä järjesty, lopputulos voi olla hötkyily (jota pyrittiin välttämään) ja calma, calma, tranquillo!

Tutto bene – kaikki hyvin. Tätä kuulee joka puolella, ja se on myös käyttökelpoinen fraasi kenelle tahansa heti italian alkeita opetellessa. Voit käyttää kertoessasi päivän voinnistasi, tai esimerkiksi tarjoilijan kysyessä, tarvitsetko vielä jotakin. Sanonta näyttää sopivan myös pattitilanteissa, joissa tutto ei ole lähelläkään beneä. Kaaoksen keskellä calma calma, tranquillo, tutto bene ei välttämättä lohduta, mutta sitä käytetään silti.

Allora. – No niin. Kun tilanteesta sitten selvitään, voidaan alkaa pohtia, miten seuraavaksi toimitaan. Allora on vähintään yhtä monikäyttöinen kuin suomen ’no niin’.

Tämän sanavaraston ja kokemusteni perusteella italialaiset eivät suotta hötkyile. Tai ainakaan kiirehtiminen ja vaatiminen eivät todennäköisesti johda mihinkään, joten voit aivan hyvin ottaa rauhassa. Istahdetaan kahville ja katsotaan sitten.

2. Ruoasta nautitaan pitkän kaavan kautta

Italialaiset osaavat rauhoittua hyvän ruuan ja seuran ääreen. Illallinen voi sisältää aperitiivit, alkupalat, ensimmäisen pääruoan, toisen pääruoan, jälkiruoan ja vielä pienen espresson iltakymmeneltä. Koko seremonia voi helposti kestää kolme tuntia. Ruoan äärellä nautitaan rauhassa, ei ole kiirettä minnekään.

Hyvä seura on lähes yhtä tärkeää, kuin hyvä ruoka. Toisinaan illallispöydissä näkee myös yksittäisiä vieraita, mutta isolla porukalla ystävien tai perheen kesken syöminen on tärkeä hetki. Italialaisten seurassa olen entistä paremmin oppinut kliseisesti tarttumaan hetkeen, istumaan alas oikein pitkän kaavan kautta.

Ruokailulle löytyy aina aikaa. Sillä mihinkä täällä olisi kiire, tekemättömät hommat hoituvat kyllä, ja jos eivät, ne eivät olleet niin tärkeitä.

Lista
Ensin primo piatto, sitten secondo piatto… mitä saisi olla? Hyvän ruoan ja seuran parissa viettää mieluusti tunnin jos toisenkin, jos kohta kolmannenkin.
Pizza
Kyseinen pizza on take away -ravintolasta – sellaisiakin löytyy. Silti parhaalta ruoka maistuu hyvässä seurassa pitkän kaavan kautta.

3. Kädet ovat oiva kommunikoinnin väline

Tästä aiheesta on lähes mahdotonta kirjoittaa – se täytyy nähdä ja kokea. Italialaisten kehonkieli ja käsimerkkien käyttö kielensä jatkona hipoo taiteellisuutta. Ystävämme ovat opettaneet joitain lukuisista käsimerkeistä, joita arkisessa puheessa viljellään.

Otetaan kahvit. Mennään. Myöhemmin. Nyt. Mitä tarkoitat? Syödään. Mitä oikein teet? Muun muassa kaikille näille (ja varmaan sadoille muille) ilmaisuille löytyy oma käsimerkkinsä, jonka kaikki tietävät. Sujuvasti puheen seassa kädet viuhuvat, ja kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Olenpa huomannut viljeleväni itsekin näitä eleitä, etenkin Italiassa mutta toisinaan myös Suomessa huomaamattani. Jos auto kaartaa suojatien ylitse kävelijästä piittaamatta, olen saattanut levittää kädet ilmaan. Joskus puhuessani huomaan supistavani sormenpäät yhteen, ja nostavani käden ylemmäs rannetta heilauttaen. Mitä oikein tarkoitat?

Käsi1
Che cosa fai?! Mitä oikein teet? Ele tarjoillaan rennon ranneliikkeen kera, ja sitä sopii käyttää niin keskustelussa kuin liikenteessäkin. Tehosteeksi voit ottaa myös toisen samanlaisen käden, ja tuoda molemmat kädet lähelle rintaa.
Käsi 2
Tarvittaessa edellisen käsimerkin voi ”lennättää ilmaan” ja avata koko käden. Tämä sopii niin ikään liikenteeseen tai muuten vain uskomattomaan tilanteeseen, jota halutaan paheksuen ihmetellä. Voidaan esittää yhdellä kädellä taikka tehostettuna tuplana.

4. Ystäviä lähestytään lämmöllä

Italialaiset poskisuudelmat ovat klassikko, ja ne herättivät aluksi kauhua. Kummalle puolelle, kuinka monta, miksi ihmeessä?! Ystäviämme tavatessamme olemme kuitenkin vähitellen tottuneet tähän tapaan – ja alkaneet pitää siitä. On mukava tervehtiä lämpöisesti, vaikka juuri eilen olisikin nähty.

Samaan kategoriaan kuuluu myös jatkuva kuulumisten kysely. Ciao Giuseppe! Come stai oggi? Hei Giuseppe, kuinka voit tänään? Tässä kohtaa tutto bene on usein enemmän kuin paikallaan – Italian lämmössä ja herkkupatojen äärellä lomaillessani harvoin voin huonosti. Muutenkin kysymykseen on kohteliasta vastata ensin jotain hyvää, ja kenties tärkeille ystäville vasta sen jälkeen kertoa mahdollisista huonoista kuulumisista.

Myös ystävien koskettaminen on Italiassa paljon yleisempää kuin kokemukseni mukaan monessa muussa paikassa. Hyvää kaveria voidaan taputtaa kevyesti olalle ohi kulkiessa tai keskustellessa, tökkäistä kämmenselällä rintaan hyvän vitsin päätteeksi, kätellessä puristaa molemmat kädet toisen kämmenen ympärille.

Oma reviirini oli aluksi suomalaiseen tapaan suuri, ja ystävien taputtelu olalle saattoi säpsäyttää. Totuttuani tähän olen kuitenkin alkanut pitää siitä, että ystäviä lähestytään lämpimästi ja oppinut jopa poskisuudelmatavoille.

5. Elämästä saa nauttia juuri nyt

Oli ympärillä sitten minkälaista kaaosta hyvänsä, italialainen osaa pysähtyä ja istua kahvikupposen tai aperitiivin äärelle. Maailma ei romahda, vaikkei kaikki olisi nyt järjestyksessä. Voimme nauttia tästä hetkestä ja unohtaa vaikeudet vähäksi aikaa.

Itse pienenä perfektionistina sorrun välillä ”sitkun”-ajatteluun. Sitkun saan tämän esseen kirjoitettua, sitkun olohuone on siisti, sitkun lukukausi loppuu, sitkun tämä ja tämä asia ovat valmiita ja on loma… Tämä sitkuttelu ei kuitenkaan vie mihinkään, paitsi seuraavaan ”sitkun” –tilanteeseen. Italialainen ei sano ”sitten”, vaan adesso eli nyt.

Jos en juuri nyt hoida tätä puhelua, varausta, tilausta, siivousta, tarjousta, kauppalistaa, sähköpostia, mitä hyvänsä, ei tilanne välttämättä muutu yhtään huonommaksi. Joskus on syytä pysähtyä ja rentoutua vaikka mikä olisi kesken. Tämä viittaa myös blogini nimeen. Hetkeen on hyvä pysähtyä, mitä tahansa ”tulenpalavaa” onkaan meneillään. Asiat odottavat. Aspetta. Tranquillo.

Kirkko
Ikuinen kaupunki jaksaa odottaa. Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä monia muitakaan asioita tarvitse täällä kiiruhtaa. Joskus yhtä ainoaa yliopiston tenttiäkään ei saa tehtyä päivässä, mutta siitä lisää seuraavaksi:

Ihan kaikkea en kuitenkaan ottaisi mukaani Italiasta lähtiessäni. Tässä siis vielä lyhyt lista asioista, joista mallia ei kannata ottaa:

1. Johtaminen ja asioiden organisointi

Oman kokemuksemme mukaan italialaiset ovat ehkä ihan kelpo-opettajia, mutteivät parhaita soveltamaan oppejaan. Vaihto-opiskelu Rooman La Sapienza –yliopistossa todisti, että johtaminen ja organisointi eivät ole italialaisten vahvuuksia. Yliopiston henkilökunta ei tiennyt, millä viikolla luennot alkavat. Tenttiin kutsutaan kaikki kymmenet opiskelijat samaan aikaan, mutta itse suoritus tehdään suullisesti yksi kerrallaan. Tästä johtuen tenttiin voi helposti joutua odottamaan pari-kolme päivää.

Huvittavaa kyllä, juuri johtaminen ja organisointi sattuivat olemaan pääaineemme kyseisessä yliopistossa. Eräs professori sen luennolla totesi: As we all know, big organizations are usually a big mess. Näin oli myös La Sapienzan laita. Eihän oteta siis organisointitaidoista mallia.

2. Parkkeeraustavat

Roomassa se saattaa toimia, mutta Suomeen en soveltaisi näitä parkkitaitoja. Auton voit viritellä mihin koloseen vain onnistut, eikä haittaa, mikäli parkkeeratessasi hieman tönäiset viereisiä ajoneuvoja. Kunhan ne eivät kaadu. Ja jos kaatuvat, on kohteliasta nostaa ne pystyyn. Ei ole väliä, pääsevätkö muut parkkisi jälkeen pois omilta paikoiltaan. He ilmoittavat kyllä auton äänitorven avulla olevansa jumissa – niin, että koko naapurusto kuulee.

Parkki2
Juuri tähän väliin mahtuu mainiosti parkkiin. Jos muut eivät pääse liikkeelle, he kyllä soittavat torvea niin kauan, kunnes joku tulee siirtämään autonsa pois edestä!
Parkki1
Rehellinen parkki muuten melko tyhjällä tiellä keskellä suojatietä. Tähän mahtui vallan mainiosti, miksi etsiskellä parkkiruutuja sen kauempaa?!

3. Kiihtyvä autoilutyyli

Ruuhka vaanii roomalaista joka nurkalla. Kun tuntien sumasta lopulta pääsee ulos, on baana auki. Tällöin ei nopeusrajoituksista murehdita. Rooman liikenteessä saa todella olla varuillaan: suojatiet ja punaiset valot ovat vain suuntaa-antavia merkkejä. Kävelijällä pää pyörii kuin pienellä pöllöllä silloin, kun uskaltautuu tietä ylittämään. Tästä ajotyylistä ei kannata ottaa mallia!

Liikenne
”Valppain mielin muista sä aina…” vai miten se menikään? Sanoitin pari liikennelaulua taannoin uudelleen: ”Aja hiljaa Luigi” sekä ”Italialaisten liikennelaulu” löytyvät opiskelijavaihdon aikaisesta blogistani täältä.

Italialaisilta voi tosiaankin oppia rennompaa ja stressittömämpää elämänasennetta. Istutaan siis toisinaan alas kiireen keskellä. Tutto voi olla bene, jos vain päätät niin. Kutsutaan ystävät kylään ja nautitaan pitkän kaavan mukaan illallista. Eläydytään elämään ja eletään sitä täydestä sydämestä.

Ci vediamo! Nähdään!
– Anni

6 kommenttia artikkeliin ”5 asiaa jotka italialaisilta kannattaa oppia (+3 joita ei)

  1. Ihanaa eri kulttuurien vertailua suvaitsevassa hengessä. Ja sun kädet on jo Suomessakin välillä vähän italialaiset, käsien kieli on tarttuvaa 🤗👐🏻

    Tykkää

  2. Tuntuu siltä kun luen mainioita juttujasi, että istuisin repussasi ja pysähtyisin hetkeen hämmästelemään tätä eloa.Värikästä käsillä huitomista , ohitse suhahtavia maisemia ja äänekästä puhetta.Ja siellä repussa oppisin isoja asioita elämästä ja eksymisestä.

    Tykkää

    1. Kiitos, hienoa kuulla. Sitten blogi on tehnyt tehtävänsä! Reppu pakataan taas pian paluumatkalle – tervetuloa mukaan. Reittiä ei ole päätetty, joten eksyminen ja oppiminen on taattua 😊

      Tykkää

  3. Kiitos mainosta blogistasi. Luin tämän kulttuurien vertailujutun myös ääneen Ilpolle! Pidimme siitä molemmat. Olisikohan se Välimeren alueen ilmasto ja lämpö osallisena ihmisten ”leppoisuuteen”? Nimittäin myös Israelissa tykkäävät kovasti ilmausta Kaikki hyvin (*Kol beseder) vaikka olisi mitä kamalin sotku päällä… Aurinko, onko se osaksi ihmisen käyttäytymisen takana?

    Tykkää

    1. Kiva kun tekstit ilahduttaa! Voipi olla, auringon paahteessa ei jaksa pipo kiristää – eikä sitä edes tarvita 😄 Kaikki hyvin!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s