Täällä ollaan! Torinon junasekoilun ja 3300 kilometrin jälkeen olemme perillä. Päärautatieasema Terminillä riittää vilinää, autot tööttäilevät, aurinko paistaa. Ikuinen kaupunki on ennallaan. Mitä herkkuja Rooma tarjoilee matkalaisten päästyä perille? Kuinka roomalainen parkkeeraa? Mikä oli lopullinen reittimme Tampereelta Roomaan?

Siamo in arrivo a Roma Termini

Olemme saapumassa Rooman Termini-asemalle. Tätä junakuulutusta olen odottanut Ruotsista saakka, ja luulin kuulevani sen jo eilen saapuessamme Torinoon. Tällä kertaa olemme oikeassa junassa, oikeasti matkalla Roomaan ja pian perillä. Me teimme sen!

3300 kilometriä, 11 tuntia laivassa, noin 28 tuntia junassa (mukaan lukien Torinon ylimääräiset pari tuntia). Ohi vilistäviä maisemia, hetkiä, kohtaamisia, naurunaiheita, pohdinnan paikkoja, gradun artikkelianalyysiä. Aika kului uskomattoman nopeasti, kun nautti matkasta eikä odottanut perille pääsyä tunnista toiseen.

Terminillä tapaamme ystävämme Englannista, joka on myös tulossa treenileirille. Ystävämme on lähtenyt aamulla Lontoosta, me puolestamme maanantai-iltana Tampereelta. Siitä huolimatta saavumme Terminille viiden minuutin erotuksella – mikä ajoitus!

Tre cappuccini per favore

Roomalaista kahvia ei voita mikään. Tai oikeastaan italialaista kahvia. Myöskään saapasmaan keittiö ei suotta ole maailmankuulu. Täällä osataan tehdä uskomattoman hyvää ruokaa. Illalla suuntaamme läheiseen pizzeriaan ja valitsemme tiskiltä omat palasemme mitä herkullisimman näköisistä vaihtoehdoista.

Aamulla suuntaamme hotellin viereiseen kahvilaan. Tätä tunnelmaa ei myöskään tavoita missään muualla: kupit kilisevät, espressokeitin hurisee, asiakkaiden koirat odottavat nätisti tiskin takana omistajien syödessä cornettoa aamiaiseksi. Joku nappaa nopean espresson ja kiitää takaisin autoonsa, jonka jätti hätävilkkuineen keskelle katua. Vanhukset jutustelevat käsillään ja kauniilla italian kielellä viereisessä pöydässä cappuccinojensa äärellä.

Me istahdamme cornettojen ja cappuccinojen kanssa parantamaan maailmaa ystävämme kanssa. Mahtavaa nähdä pitkästä aikaa ja päästä vaihtamaan kuulumisia. Matkailussa mielestäni melkein paras juttu ovat ystävät eri puolillta maailmaa, joita pääsemme taas tapaamaan.

Tampereelta Roomaan pienen lisäkierroksen kera

Koko matka tuntui kaikkineen helpolta – jopa liian helpolta! Olin varautunut henkisesti siihen, että istuminen puuduttaa ja junat ovat myöhässä. Vaihdot sujuivat näppärästi, junat olivat viihtyisiä ja väljiä, varauksiakin tarvittiin vain parissa paikassa.

Ainoa hermoja raastava hetki oli Torinoon saapuminen, mutta siitäkin selvittiin lopulta mainiosti. Lisäkeikka ei tuonut paljoa ylimääräistä harmia, ja ”menetimme” vain yhden ylimääräisen matkapäivän.

Lopullinen reittimme oli siis seuraavanlainen:

Maanantai:
Tampere-Turku
Turku-Tukholma
Tiistai:
Tukholma- Kööpenhamina
Kööpenhamina-Fredericia
Fredericia-Hampuri
Keskiviikko:
Hampuri-Zürich
Zürich-Milano
Milano-Torino (älä kokeile tätä ellei tarkoituksesi ole oikeasti mennä Torinoon)
Torstai:
Torino-Rooma

Teoriassa siis ehdimme Tukholmasta Roomaan kahdessa junapäivässä, käytännössä emme aivan. Torinon keikka ei ollut suunniteltu, vaan puhdas vahinko. Väsyneenä matkustaminen voi herpaannuttaa tarkimmankin reissaajan huomion, joten matkapäivien sopivaa pituutta kannattaa harkita tarkkaan omaa jaksamista yliarvioimatta.

Rooma on ennallaan, juuri sellaisenaan kuin sen muistinkin. Okei, ehkä kahvi on vielä pehmeämmän makuista, pizza mehevämpää ja liikenne sekavampaa kuin muistin. Perillä on hyvä olla. Me todella teimme sen!

Ciao ragazzi!
-Anni

P.S. Kuulumiset eivät pääty tähän! Lisää juttua luvassa blogiin Roomasta sekä reilin jatkuessa. Paluumatka välietappeineen on vielä edessä. Sillä välin voit vilkuilla satunnaisia päivityksiä Instagram-tilillä!