Zürichin ketjukahvilasta voidaan löytää kaksi ränsistynyttä matkalaista, jotka puhuvat sekavia eivätkä tiedä henkilöllisyyttään. Matkaväsy iski kun päivän junailutilille kilahti kahdeksas tunti ja ensimmäinen junanvaihto. Mikä kamelin selän katkaisi, ja kuinka matka jatkui?

Oharit Baselissa ja turvaan Sveitsin verkoilta

Liian tiukalle vedetty junavaihto kostautui Baselissa. Ensimmäinen pienoinen takaisku muuten uskomattoman sujuvasti edenneellä reitillämme. Saksan halki matkaaminen kesti 9 minuuttia kauemmin kuin oli laskettu, eikä jatkoyhteys odota. Oma vika, tähän oli henkisesti varauduttu mutta elättelimme pientä toivetta ehtiä.

Muutos suunnitelmaan: jatkamme Baselin junassa vielä Zürichiin asti. Reittiarpajaisissa on valittavana muutama vähemmän houkutteleva vaihtoehto varauksineen ja lyhyine vaihtoineen. Parhaalta näyttävälle reitille ei online-varauksen tekeminen onnistu. Kokeillaan varausta siis vielä livenä paikan päällä.

Sveitsin lähestyessä tulee kiire kaivaa puhelimia repusta. Kaikki lentokonetilaan, roaming-käyttö veks. Melkein tekisi mieli ottaa sim-korttikin irti ihan varmuuden vuoksi. Sveitsin mobiilidatahinnastosta on huonoja muistoja, kun hieman liian hyvä signaali rokotti meitä kerran Ranskassa naapurimaan hurjilla taksoilla. Nyt suojaudutaan. Käärisinkö puhelimen vielä folioon, ettei vain mikään yhteys tavoita sitä?!

Matkaväsymys ja ajatukset solmussa

Puolentoista junapäivän jälkeen päässä pätkii. Ajatus. Hidastuu. Ollaanko vielä Saksassa? Vai missä? Zürich näyttää sveitsiläiseltä kelloineen ja kalliine liikkeineen. Mutta mistä reilaaja saisi vesipulloonsa täytettä?

Monikansallinen ketjukahvila ei olisi yleensä ykkösvalintamme, mutta nyt zombie-vaeltelu päättyy sinne. Valuutta pika-avain voisi olla tarpeen, sillä frangin kurssista ei ole tässä mielentilassa hajuakaan. Kahvi maksoi 4,60 rahaa. Mikä maa, mikä valuutta, mikä kurssi? Kielikurssi? Kaikkialla kuuluu menninkäissaksaa, italiaa, ripaus englantia omien väsähtäneiden ajatusten seassa.

Täytän vesipullon vessassa, ja leviämme reppuinemme kahvilan pöytään. Päässä keinuu, liekö vielä Silja Linen jälkimainingit vai 19 junatuntia viimeisen puolentoista vuorokauden aikana. Vai ehkä hienoinen univelka? Zürichistä saamme onneksi liput EuroCity-junaan, joka kiitää suoraan Milanoon.

Kärsivällisyys kestää ja fiilis pysyy

Tunnelma on epäuskoisen hilpeä, kun kahvilan pöydässä lasken ääneen: kahdeksan tunnin päästä olemme Roomassa. Euroopan läpi paahtaminen on vienyt ison siivun jaksamista, mutta tuonut hurjasti hienoa nähtävää sekä hauskoja hetkiä tilalle. Kahdeksan tuntia tuntuu enää naurettavalta keikaukselta pitkän retkemme päässä.

Matkaseura jaksaa tsempata, ja tunnelma säilyy – olemme hyvä tiimi. Reiliseura kannattaa valita viisaasti, sillä tässä kohtaa olisi oiva alku kiukutella väsymystä toiselle. Sen sijaan naureskelemme yhdessä hitaalle ajatuksenkulullemme ja teemme sotasuunnitelman reitin jatkosta. Se menee näin:

1. Eihän unohdeta mennä junaan 15.10
2. Ei jätetä passia kahvilan pöydälle
3. Ei unohdeta mennä junaan 15.10
4. Ei unohduta itse kahvilan pöytään
5. Muistetaan mennä junaan 15.10

Emmekä me unohda. Ilma on täynnä tranquilloa, ciao grazieta ja va beneä kun nousemme ensimmäiseen vaunuun Zürichissä. Italia lähestyy! Toiseksi viimeinen pätkä edessä, Roomaan saavutaan näillä näkymin jo iltakymmeneltä. Allora. No niin.

Arrivederci!
-Anni

P.S. Mutta ei saavuttukaan. Siitä lisää myöhemmin tänään!