’Nyt kun’ eikä ’sit kun’ – tunnelmia Hampurista ja syitä reilata

Ilta Hampurissa. Aurinko laskee värjäten kaupungin siluetin, nälkä kurnii reilaajan vatsassa. Raiteet toivat meidät tänään aina Tukholmasta Hampuriin saakka, nyt on aika kurkistaa kaupunkia kävellen ja syödä illallista. Kuinka majoituksen käy, kun varausta ei ole tehty vielä junan kaartaessa Flensburgin asemalle? Entä mistä kummasta löytäisi jälkiruuaksi apfelstrudel-omenatortun myöhään illalla?

Konduktöörin kauhu: reppulit ykkösluokassa

Rajanylitys junalla saattaa tapahtua täysin huomaamatta. Tanskan ja Saksan välillä ainoa indikaattori oli kielen vaihtuminen kuulutuksissa, ja hilpeän konduktöörin korvannut nyrpeä kollega.

Saksalaisvirkailija vaikutti olevan riemuissaan, kun saisi heittää kaksi reppukansalaista kakkosluokan vaunuun. Mutta ei, oikeat liput löytyivät taskusta ja saimme kuin saimmekin jäädä paikoillemme.

1 konnari_pieni.jpg
Tarjoiluehdotus: Interrail-lippu ojennetaan iloisesti hymyilevälle ja virkaintoiselle konduktöörille. Välillä totuus on toinen, ja naama menee myttyyn reppureissaajien kohdalla. Onneksi enemmistö kohtaamistamme konnareista on ollut oikein ystävällisiä sekä auttavaisia.

 

Zimmer Frei – majoituksen etsintää kaksi tuntia ennen saapumista

Juna kolistelee kohti Hampuria, mutta yösija puuttuu. Kaikki vaihtoyhteydet onnistuivat, joten pääsemme kuin pääsemmekin perille kohteeseen. Minne kallistamme päämme yöksi?

Ehdoton suosikkini majoitusvarauksiin on booking.com-sivusto. Tähänastiset varaukseni Italian reissuilla ovat onnistuneet moitteetta – mikä on melkoinen saavutus. Karttanäkymästä voi valita parhaan sijainnin mukaan, ja vertailla majoituksia hinnan sekä muiden antamien arvioiden perusteella. Palvelun ainoa miinus on sen hektisyys ja painostava myyntitapa: ”20 henkilöä katselee tätä kohdetta juuri nyt! Vain yksi jäljellä! Myöhästyt pian!”. Eihän tässä ole kiire eikä hätä.

Näin mekin löysimme halpishuoneemme aivan aseman kupeesta. Kahden hengen huoneelle tuli hintaa 35 euroa. Hostelli löytyi helposti, ja ovessa oleva kyltti kertoi huoneita olevan vielä vapaana. Yöpaikka oli oikein kelpoinen, ei mikään ihmeellinen mutta siisti ja luotettava. Mitäpä muuta matkaaja kaipaisikaan. [Toim. huom: sesonkiaikojen ulkopuolella viime hetken varaus toimii kätevästi, mutta virallisesti en suosittele kokeilemaan kesän kuumimpina viikkoina majoituksen jättämistä arpapelin varaan. Hostelleissa voi olla täyttä!]

 

1 hampuri asema pieni
Hampurin asema kellotorneineen.
1 zimmer frei
Huoneita vapaana! Tänne päädyimme yöksi ja hyvin nukutti.

Yöllinen apfelstrudelin metsästys

Illallissuosituksen sain kaverilta, joka vinkkasi vietnamilaisen ravintolan Hampurin aseman lähistöltä. Paikka oli suosittu – ja syystä. Ruoka maittoi eikä haukannut matkabudjetistamme suurta lovea. Tilaa jälkiruualle kuitenkin jäi vielä, joten lähdimme etsimään.

Haaveissa siinsi perisaksalainen herkku apfelstrudel, eli lämmin omenapiiras, joka usein tarjoillaan jäätelön kera. Kolkuttelimme muutamien kahviloiden ovelle, mutta apfelstrudelit olivat kaupungista kadonneet kuin maan nielemänä. Erään kahvilan ystävällinen tarjoilija pahoitteli valikoimansa puutteita vuolain sanoin, ja päivitteli vielä kollegalleen ”Neidille Apfelstrudelia, voi, sepäs se olisikin ollut jotakin.” Jouduimme poistumaan tyhjin käsin.

Käveltyämme tuntematonta ravintolakatua pitkin silmäämme osui avoinna oleva kahvila, jonka lista näytti laajalta. Ovelta pöllähti vastaan vanhan tupakan ja kostean asunnon haju, ja käännähdimme kannoillamme. Vilkaisin vielä listaa – ja siellähän se oli! Apfelstrudelia tarjolla. Päätimme antaa kahvilalle mahdollisuuden torjuvasta ensivaikutelmasta huolimatta, ja valinta kannatti. Kahvila oli sisältä ihan viihtyisä, palvelu varsin ystävällistä ja apfelstrudel taivaallista. Etsintä tuotti toivotun tuloksen!

1 apfelstrudel pieni
Se löytyi! Kuvassa se kuuluisa apfelstrudel.

Aikainen herätys ja kohti Sveitsiä – mikä reissuamisessa viehättää?

5.45 paikallista aikaa pärähtää kello soimaan. Missä olemme, mihin olemme menossa, kuka pirulainen on laittanut herätyksen näin aikaisin? Kuka keksi lähteä Hampurista Baseliin kello 6.18?

Junaan päästyämme on pienten torkkujen paikka. Ykkösluokassa on rauhallista, Frankfurtiin matkaavat liikekumppanit keskustelevat viereisellä penkkirivillä. Vähitellen aurinko alkaa sarastaa taivaanrannassa.

Välillä mielen valtaa onnellisuus. Luulin että matkailu junalla olisi vaivan takana, stressaavaa, kallista, puuduttavaa. Tämä on hienoa, erityisen kiinnostava tapa nähdä maailmaa ja vähentää omia matkailun päästöjä. Lentolakko alkoi juuri näyttää hurjasti valoisammalta. Niin paljon on näkemättä.

1 allgemeine pieni
Kurkistus junan ovesta Frankfurtissa ja eteenpäin.
1 raiteet_pieni
Maisemaa jostain kohtaa Saksaa, mutten enää muista mistä. Antakaa armoa, reissasimme tänään lähes koko maan halki.

Ohitse vilistävissä maisemissa on jotain pysäyttävää, vaikka ne ovatkin vain pala tämän maan ja sen asukkaiden arkea. Maatalo ja poneja laitumella. Kurjet huurteisella pellolla aamu-unisessa Hessenissä. Teollisuusalueet, asunnot, pyykit kuivumassa parvekkeella. Rakentuvia taloja, purkutyömaita. Joutomaata ja tiivistä asutusta, pihoja, puutarhoja, lenkkeilijöitä. Savuavia tehtaita, kiiltäviä toimistorakennuksia. En saa maisemista kyllikseni.

Mutta eihän elämä ole pelkkää idylliä – toki matkalla näkyy myös roskia, sotkua, yksinäisyyttä, kiukkua. Viereisen penkkirivin matkustaja heittäytyy hankalaksi ja kolme konduktööriä neuvottelee hänen kanssaan tiukkaan sävyyn, kun asianmukaisen lipun puuttuessa tulisi 1. luokasta siirtyä 2.luokan vaunuun. Ich hasse diese Leute, vihaan näitä ihmisiä, mutisee pukumies taaempana penkillä. Mieleen muistuu, ettei elämä ole aina vain auringonnousua, kurkia pelloilla ja onnellisia pyykinripustajia. Elämä on myös surua, vaikeutta ja ristiriitoja. Euroopallakin on isot ongelmansa, eikä niitä tule täysin unohtaa onnellisen junamatkailun huumassa.

’Nyt kun’ on parempi kuin ’sitten kun’

Palataan syvyyksistä takaisin raiteille. Junailu on miellyttävää, helppoa ja kohtuuhintaista etenkin nuorison reililipulla. Se voisi toki olla vieläkin helpompaa ja halvempaa, mutta nykyisellään matkailu sujuu jo vallan hyvin. Junailu ei helpotu odottamalla. Lentelemme vuodesta toiseen ja lähdemme reilille vasta ”sitten kun” kaikki on kohdillaan. Sitten kun Tallinnaan on tunneli, varausmaksut ovat poistuneet, yhteydet nopeutuneet, sitten kun on aikaa, sitten kun saa aikaiseksi selvittää, miten kohteeseen pääsee, sitten kun ilmaston tila on niin huonossa jamassa ettei Euroopan kaupungeissa tohdi enää hengittää.

Lähdetään mieluummin nyt kun. Nyt kun reissaaminen on jo mukavaa, kohtuullisen helppoa. Nyt kun on viikon verran lomaa – lähdetään käymään vaikka Tanskassa tai Hollannissa. Matka ei lopulta kestä kovin kauaa – jos kolmessa päivässä pääsee Euroopan eteläreunalle asti. Junailu on osa lomaa, maisemista voi nauttia. Vaihdetaan ”sitten kun olemme perillä” ”nyt kun olemme matkalla” –vaihteelle. Matkalla on sitä paitsi kivaa.

Reililipulla ei sitä paitsi ole enää yläikärajaa – voit lähteä koska vain. Nuorisoalennusta saa 26 ikävuoteen asti, mutta reililipun koska tahansa. Nyt voi olla se hetki. Liity seuraamme raiteille ja hyppää junaan seuraavien lomapäivien koittaessa. Me jatkamme Sveitsiin, katsotaan kuinka reittisuunnitelman käy.

Auf Wiedersehen!
-Anni

P.S. Basel teki oharit. Reitti uusiksi Zürichin kautta, mutta junanvaraus ei onnistu. Tästä lisää taas pian! Instagram-tilillä luvassa ajatasaisempia kuulumisia. Kurkkaa tili tästä!

2 kommenttia artikkeliin ”’Nyt kun’ eikä ’sit kun’ – tunnelmia Hampurista ja syitä reilata

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s